gos d'atura catalá - katalonianpaimenkoira
kirjoittanut Josefina Gomez-Toldra, vapaasti suomentanut Laura Ketonen
Tietyn tyyppisiä koiria on ollut olemassa Espanjassa vuosisatojen ajan ja koirien käyttö urheiluun, erityisesti metsästykseen, on ollut suosittua kautta aikojen. Näyttelyjärjestöt ja syntyperäisten rotujen merkityksen tunnustaminen ovat kuitenkin suhteellisen tuoretta kehitystä. Gos D'Atura, keskikokoinen paimentava koira, sai alkunsa Kataloniassa ja periytyy luultavasti jostakin alkuperäisestä Iberian niemimaan mastiffityypeistä. Koska katalonianpaimenkoirat ovat pyreneittenpaimenkoirien kaltaisia, on myös ajateltu, että ne ovat muuttaneet lehmäpaimenten mukana Espanjaan, missä ne myöhemmin eri alueilla kehittyivät erilaiset ominaispiirteet omaaviksi roduiksi. Sanaa rotu ei silloin tosin käytetty ja koiran arvo ei suinkaan määräytynyt rodun yleisyyden tai ulkonäön vaan sen suoritus- ja työskentelykyvyn mukaan. Vaadittu koiratyyppi vaihteli syntymaastosta ja paimennettavista eläimistä riippuen. Näin muodostuivat vuoristo- ja tasamaakoirat. Vuonna 1932 Katalonia muuttui sisällissodan taistelukentäksi. Irtautumispyrkimysliike herätti ykseyden tunteen. Katalonialaiset vuodattivat enemmän verta kuin espanjalaiset maan muissa osissa. Mies ja koira, Gos D'Atura, taistelivat rinta rinnan. Maansa kallioisesta maastosta he etsivät pakopaikkaa hyökkäyksiltä. Niiden raskaiden vuosien aikana Gos D'Atura ansaitsi vartijan ja sanansaattajan maineen. Siitä tuli rohkeuden ja vapauden symboli Katalonialle ja sen kansalle. Se saavutti paimentaessaan sekä hevosen että karjan kunnioituksen. Se voidaan kouluttaa poliisi- ja pelastuskoiraksi ja lisäksi se on erinomainen seurakoira. Lammaskoirien luonteenpiirteitä Lammaspaimenkoirilla kautta maailman on oltava joitakin seuraavista ominaisuuksista: ahkera, innokas, työskentelyhaluinen, terävä, ankara, antaumuksellinen, uskollinen ja havannointikykyinen sekä valmis reagoimaan nopeasti ja ratkaisevasti arvaamattomissa tilanteissa. Niiden on myös kestettävä vaihtelevaa ilmastoa ja ennen kaikkea kyettävä toimimaan saumattomasti yhdessä työtovereidensa kanssa. Harvat rodut pystyvät enää hyödyntämään niihin jalostettuja ominaispiireteitä. Olemme kaikki kuulleet bernhardinkoirista, jotka elävät suurkaupunkien kerrostaloissa tai beagleista, jotka eivät koskaan elämässään ole kohdanneet elävää jänistä tai metsästyskoirista, jotka menettävät hajuaistinsa ja lopuksi lammaspaimenkoirista, jotka pelästyvät nähdessään lampaan. Luonne Jokaikinen Gos D'Atura Catala on yksilö, ainutlaatuinen yhdistelmä sen esi-isistä. Kukin jalostuskoira periyttää osan luonteestaan jälkeläisilleen ja osallistuu sekä fyysisten että psyykkisten hyvien ominaisuuksien ja myös vikojen jatkamiseen. Vaikka pentuesisarusten luonteissa on joskus huomattaviakin eroja, yhteiset piirteet ovat kuitenkin aina löydettävissä. Kun rotu on ollut alistettuna konkreettiselle hyötyä painottavalle valinnalle, on oltava tietoisia siitä tosiasiasta, että kaikki viat kuten laiskuus, pelkuruus jne, on ajan mittaan hävitetty perinpohjin. Emme kuitenkaan voi olla tästä täysin varmoja, koska nämä epätoivotut ominaisuudet luonteessa ovat sekoittuneet keskenään ja periytyneet näin nopeasti eteenpäin. Tätä koiraa ei ole alkuperäisessä ympäristössään valittu kauneuden tai sukutaulun perusteella vaan pääasiassa luonteen vuoksi. Lammaspaimenta kiinnostaa enemmän koira, joka työskentelee lakkaamatta kuin sellainen, joka vain sopeutuu normaaleihin olosuhteisiin ja tilanteisiin. Tästä tosiseikasta johtuen katalonianpaimenkoiran luonnetta on varjeltava ominaispiirteenä enemmän kuin itse rotua. Katalonianpaimenkoira ja sen luonne Katalonianpaimenkoiran paras ominaisuus on sen suhde isäntäänsä tai paremmin sanottuna on sen toveruus tämän kanssa. Sen on luotettava isäntäänsä eikä se saa olla tämän säikytetty orja. Gos D'Atura Catala on pohjimmiltaan epäluuloinen ja etäinen. Se ei lähesty vieraita ja jonkun tullessa sen lähelle se poistuu heti paikalta. Nähdessään jotakin tavallisuudesta poikkeavaa se haukkuu taukoamatta. Se ei ole pelkuri, mutta haluaa välttää riitoja ja tahtoo yleensä, että se jätetään rauhaan. Se on tavallisesti erakko. Jos puolituttu tarjoaa sille ruokaa kädestään koiran ollessa nälkäinen, se lähestyy varovasti ja hitaasti venyttäen niskaansa niin pitkälle kuin mahdollista. Pienimmästäkin liikkeestä se perääntyy nopeasti. Tämä luottamuksen puute ja epäileväinen luonne tekevät siitä täydellisen vahtikoiran (puolustuskoiran). Katalonianpaimenkoira ei sisimmiltään ole tappelukoira, mutta jos sen täytyy taistella se taistoon urhoollisesti ja epäröimättä. Sitä on vaikea erottaa vihollisestaan eikä se koskaan unohda tätä. Siitä voi tulla jopa verenhimoinen luonnollisessa ympäristössään tai jos on kyse henkiinjäämisestä. Gos D'Atura Catala on persoonallinen koira. Se haluaa omistajansa olevan enemmän toveri kuin käskevä isäntä. Se tukee toveriaan, on halukas ymmärtämään ja auttamaan häntä ja tahtoo luoda ystävällisen suhteen heidän välilleen. Katalonianpaimenkoira on enemmän vaistonvarainen kuin tottelevainen. Ei ole täysin varmaa, että lampaita paimentavat koirat tottelevat isäntäänsä. Ne, jotka ovat nähneet koirat työssä, ovat huomanneet, että "käskyt", joita paimen taukoamatta koiralle antaa, ovat hyvin nopeita ja lyhyitä. Ohjeet annetaan niin nopeasti ja joskus jopa niin ristiriitaisesti, että eläin tulkitsee itse laumansa tarpeet eikä suorita käskyjä yksi toisensa jälkeen. Silti ei tarvita muuta kuin yksi "anem a casa" (mennään kotiin) -huuto, jota koira ymmärtää, että on aika palata ja tällöin se päättää yksin tarvittavat toimenpiteet lauman johdattamiseksi takaisin aitaukseen. Tämä on yksi rodun miellyttävimpiä piirteitä. Ei ole mahdollista pitää sokean, miltei sotilaallisen tottelevaista koiraa, joka tottelee tahtomattaan käskyjä. Tällaisella koiralla ei ole iloa tyhjissä silmissään, jotka ovat täynnä rangaistuksi tulemisen pelkoa. Gos D'Atura Catala on riemukas kumppani, huoleton, mutta riippuvaisessa asemassa isäntäänsä nähden. Silloin kun isäntä sanoo "ei", koira katsoo uljaasti ja älykkäästi taakseen. Se on kodin ja lasten uskollinen vartija (ehkä tämä vaisto on yhteydessä sen synnynnäiseen viettiin laumastaan ja aitauksestaan). Olen kuullut eräästä tapauksesta, jossa isä ei voinut koiran nähdessä nuhdella lapsiaan, koska koira mörähteli niin paheksuvasti, että toruessaan lapsiaan hän joutui poistamaan koiran huoneesta. Enemmistö kasvattajista ei ole kyennyt ottamaan tätä katalonianpaimenkoiran peruspiirrettä ponnistuksista, jotka on rodun elpymisen hyväksi tehty. Vasta myöhemmin he ovat alkaneet miettiä myös tätä puolta. Lähitulevaisuudessa voimme nähdä, että on kysyntää sekä katalonianpaimenkoiran fyysisille ansioille että sen sisäisten hyveiden ja henkisen voiman jalostamiselle. Nimen alkuperä - Gos D'atura Catala Koira sai alkunsa Kataloniasta, missä se paimennusympäristössään on tunnettu nimellä "Gos D'Atura" (vaikeasti käännettävä kataloniankielinen nimi). Sananmukaisesti merkitys olisi "perro pastor" eli lammaspaimenkoira. Kataloniassa kaikkia lammaspaimeniksi tarkoitettuja koiria nimitetään "Gos D'Aturoiksi". Genetiikka 1. jokaisella eläimellä on suuri määrä sekä positiivisia että negatiivisia geenejä, joista vain pieni osa ilmenee ulkoasussa. Jalostuksessa on viisaampaa pariuttaa keskinkertaisten, mutta hyväsukuisten vanhempien jälkeläisiä keskenään kuin yhdistää erinomaisista koirista, mutta keskinkertaista sukuperää, oleva pari. 2. Joskus esiintyy selittämättömiä muutoksia perityissä ominaisuuksissa, jolloin kyseessä ovat "mutaatiot". Jos nämä muutokset ovat mieluisia, kasvattaja voi käyttää niitä edukseen saadakseen ihannekoiransa aikaan. Mutaatiot ovat varsin arkaluotoinen asia, ja yksi ei suotava mutaatio saattaa rappeuttaa kokonaisen suvun. Ulkoiset muutokset on helppo tunnistaa, mutta näin asia ei ole sisäisten mutaatioiden kanssa. Tämä on eräs syy siihen, miksi pelkuruus on karsittu vahti- ja puolustuskoirista. Ulkoista kauneutta jalostettaessa yksi hallitsematon luonnemutaatio on jo vaarantanut useamman kuin yhden koirarodun. Perusasioita koulutuksessa Katalonianpaimenkoiran kouluttamisessa on käytettävä erilaisia keinoja kuin monien muiden koirien kanssa. Laajalti käytetty "pakko", joka tuloksena koira pelkää rangaistusta ja tottelee sokeasti, ei kehitä katalan suorituskykyä ja lisäksi se saattaa olla syynä arkuuteen ja pelkuruuteen. Koiran käskemisessä ja pyytämisessä istumaan on melkoinen ero. Se näkyy sellaisen koiran, joka istuu säikähtäneenä isäntänsä sivulla vain odottaen kovaa nykäisyä kaulassaan ellei se tee juuri niin kuin käsketään, ja sellaisen koiran, joka kulkee isäntänsä rinnalla nauttien luonnollisella tavalla kävelystä ja odottaa hänen ohjeitaan välillä. Jälkimmäinen koira kykenee sekä liikkumaan itsenäisesti että kävelemään iloisesti isäntänsä kanssa. Koiralla on luonnollisen älykkyyden lisäksi myös vaistoja. Yksi vahvimmista vieteistä on sellaisen isännän tai emännän "omistaminen", jonka kanssa voi jakaa elämänsä ja olla molemminpuolisesti tyytyväinen. Omistaja, joka kykenee hyödyntämään näitä viettejä ja välittämään koiralle toivomuksensa, luottaa koiraansa. Se tekee isännälleen palveluksia ilolla eikä pakkoa tai rangaistuksia tarvita. Perusominaisuuksia Jos olisi valittava joitakin katalonianpaimenkoiran perusominaisuuksia, nimeäisimme sen suuren itseluottamuksen ja luottamuksen isäntäänsä sekä sen epäluuloisuuden ja epäluottamuksen kaikkea sille tuntematonta kohtaan. Sillä on kyky reagoida välittömästi epätavallisessa tilanteessa ja tehdä päätöksiä heti tulkittuaan olosuhteista. Espanjan Gos D'Atura Catala -yhdistys on tutkinut, mitkä reaktiot ovat normaaleja tälle rodulle. Näiden tulosten avulla kyetään arvioimaan onko jollakin tietyllä yksilöllä oikea luonteenlaatu. Tämä menetelmä on vielä keskeneräinen ja sen tieteellinen tutkimus jatkuu mm. kasvattajan luona syntyneiden ja kasvatettujen katalonianpaimenkoirien kanssa ja kodeissa, joissa koira ei ole koskaan nähnyt lammaslaumaa, ja sillä on vain luonnolliset esi-isiltä perityt taipumukset työhön. Katalonianpaimenkoira seuraa vaistomaisesti isäntäänsä ja etsii tätä tämän piiloutuessa. Se antaa hyväillä itseään varovaisesti normaalisti lähestyttäessä ja haukkuu henkilön lähestyessä äkillisesti. Sillä on halu pitää silmällä isäntäänsä, jota se hyvin koulutettuna tottelee. Työssään se on empivä, nopea, hermostunut ja tehokas. Se pysyy tyynenä ja levollisena silloin, kun tekemistä ei ole. Harvoilla katalonianpaimenkoiran omistajista on mahdollisuus käyttää sitä alkuperäiseen paimennustarkoitukseen ja onkin toimittava näiden työvalmiuksien säilyttämisen eteen ulkomuodon jalostuksen rinnalla. Meidän on ymmärrettävä, miten voimme taata tämän koirarodun olemassaolon sen kaikkina maalaispiirteinen, suunnattoman suurine ominaisuuksineen ja huomattavine kykyineen. Lopuksi: Katalonianpaimenkoira on suurenmoisen rohkea ja sitkeä. Se ajaa itsepäisimmänkin karjan ilman apua ja näyttää ymmärtävän tarvittavat toimenpiteet lähes olemattomalla ohjauksella. Kouluttamisen helppous perustuu katalan älykkyyteen ja tottelevaisuuteen. Se on energinen, vahva ja joustava muiden eläinten joukossa sekä hellä ja rakastava lasten kanssa. Sen koko ja luonne sopivat täydellisesti elämään toverina ja kotikoirana. Lähde: Club Del Gos D'Atura Catala, Spain (www.gosdaturacatala.cat,www.gosdaturacatala.org) 
Castellar de N'Hug, Pyreneiden vuoristokylä Kataloniassa
rodun historia ja käyttötarkoitus
Rodun historiaaKatalonianpaimenkoira on kehittynyt Pyreneitten vuoristossa eristyksissä olevalla alueella, jossa vuoret erottivat sen kotiseudun sen lähimmän sukulaisen pyreneittenpaimenkoiran alueesta. Molempien rotujen yhteinen esi-isä on todennäköisesti bergamasco, jonka Rooman legioonat toivat valtakunnan laajetessa karjalaumojensa mukana tälle seudulle. Bergamasco on puolestaan vanhoista alkukantaisista itämaisista roduista polveutuvien puolalaisten paimenkoirien jälkeläinen. Katalonianpaimenkoira oli aluksi karkeapiirteinen, alkukantainen, syrjäisissä vuoristolaaksoissa elävä koira. Eristäytyneisyyden vuoksi sen historiaa ei juuri tunneta. 1950-luvulle asti siitä käytettiin nimeä katalonialainen pyreneitten paimenkoira (pastor de los Pirineos catalanes). Myöhemmin kanta on suurin Geronan läänissä. Katalonianpaimenkoiraharrastuksen laajennuttuakin rotu eli vielä vuosikymmeniä eristyksissä omassa ympäristössään. Sitä ei juurikaan nähty näyttelyissä, sillä se oli omimmillaan vuorilla paimentamassa laumaansa ja ohjaamassa sitä suojaan myrskyltä ja petoeläimiltä. Se ei ollut pelkästään paimenen apulainen vaan korvasi tämän kokonaan. Katalonianpaimenkoira on yleisin kaikista Pyreneitten niemimaan paimenkoirista. Rotua alettiin elvyttää toistamiseen 1960-luvun puolivälissä. Siitoskoiria oli vaikea saada, koska paimenet eivät halunneet myydä taitavia apulaisiaan suuristakaan summista. 1970-luvulla katalonianpaimenkoiria alkoi näkyä Espanjan näyttelyissä. Vuonna 1981 alkoivat erikoisnäyttelyt, joita pidetään joka vuosi Banyolesissa, Geronassa. Rotu oli vuoteen 1974 maailmalla täysin tuntematon. Sen jälkeen sitä on alettu harrastaa Ranskassa, Alankomaissa ja Italiassa. Suomeen ensimmäiset katalonianpaimenkoirat tuotiin 1990-luvun taitteessa. Lähde: Katalonianpaimenkoiran pentuopas, Suomen Katalonianpaimenkoirat ry |
AGUSTI TONIETTIN LUENTO KATALONIANPAIMENKOIRASTA
(Agusti Tonietti on rodun kotimaan Espanjan Gos d'Atura Catala -rotujärjestön puheenjohtaja 2017 asti, rodun pitkäaikainen kasvattaja d'Espinavessa-kennelistä.) Katalonianpaimenkoira Noin 30 vuotta sitten todettiin, että katalonianpaimenkoira oli kuolemassa sukupuuttoon. Päätettiin pelastaa rotu kokoamalla noin 60 koiraa laajalta alueelta pohjois-Espanjassa. Koirilla oli monta erilaista ominaisuutta, mutta kaikilla yksilöt olivat erittäin älykkäitä ja niillä oli vahva paimennusvaisto. Niistä koirista, josta lähdettiin eteenpäin, näkyy tämänpäiväisissä koirissa esim. mantelinmuotoiset silmät. Pituus / korkeus suhde pitäisi olla 9:8. Koiralla tulee olla säänkestävä turkki, kaksinkertaiset luiset kannukset takana ja huulien pitää olla pigmentoituneet (siis tummat, ei punaiset), useimmiten tumma parta. Häntää ei kanneta yli selkälinjan korkealla ja kippuralla. Rotu on melko terve, mutta rodussa esiintyy dysplasiaa. Dysplasia-prosentti on kuitenkin melko alhainen. Terveys Espanjassa koirat kuvataan koiran kasvattajan suosimalla eläinlääkärillä. Virallista rekisteriä ei ole olemassa, vaan ollaan tyytyväisiä suulliseen Lausuntoon, joka on espanjalainen versio FCI – asteikosta, jossa 0 vastaa A:ta. Nyt useat eläinklinikat ovat alkaneet kirjoittaa lausuntoja FCI-asteikon mukaan. Kuitenkaan tämä ei ole yhtä virallista kuin Pohjoismaissa, jossa keskusjärjestöt – kennelliitot – ovat ainoita, jotka saavat antaa virallisen lausunnon, käyttämällä FCI -asteikkoa. Agusti itse on sitä mieltä, että vuoden ikäiset koirat voi hyvin kuvata ja lukea tulokset, mutta painottaa sitä, että lonkat muuttuvat koiran ikääntyessä. Jos koira kuvataan 18 kuukauden ikäisenä ja sitten seitsenvuotiaana, tulos tietenkin eroaa aivan luonnollisesti. Confirmacion – Espanjalainen jalostustarkastus Syntyperäisillä espanjalaisilla roduilla on erityinen jalostustarkastus, joka tehdään virallisen näyttelyn yhteydessä. Koiran tulee olla yli vuoden vanha. Tuomari tutkii koiran ja tarkistaa, että yksilöllä on kaikki rotuominaisuudet, mitä sillä pitää olla. Se ei saa olla liian iso, sillä on vahva pigmentti ja sillä tulee olla luiset kaksoiskannukset. Kun tuomari on hyväksynyt koiran, sitä saa käyttää jalostukseen. Jos käytetään jalostukseen espanjalaista koirarotua, joka ei ole läpikäynyt jalostustarkastusta tai on siinä hylätty, niin pennuille ei saa sukutaulua, eli sitä ei rekisteröidä. Myös muotovalionarvoon vaaditaan hyväksytty jalostustarkastus. Kaikki Ahvenanmaalla esitetyt koirat olisivat olleet hyväksyttyjä jalostukseen eli confirmoitu, paitsi ne, joilta kaksoiskannukset puuttui kokonaan tai osittain. Luonne Rodun tulisi olla varovainen, muttei aggressiivinen. Rotu on paimentava ja sen pitäisi varoittaa omistajaa, muttei purra. Kuitenkin omistajan tulee osata erottaa, mikä on aggressiivista käyttäytymistä ja mikä paimennuskäyttäytymistä. Koira, joka hyökkää, on aggressiivinen, mutta koira, joka paimentaa, voi tarttua hihasta esim. leikkiviä lapsia tai pyöräilijää. Jälkimmäinen ei tietenkään ole missään nimessä hyväksyttävää, ja koiraa pitää opettaa, mitä se saa tehdä ja mitä ei. Koiran älykkyys pitää näkyä sen ulkomuodosta. Eva Ekström-Andersen Kirjoitettu elokuussa Toniettin luennolta Gos Club Show, Ahvenanmaalla 10.8.2008 
Käyttötarkoitus Vartioivia paimenkoiria ovat mm. pyreneittenmastiffi, maremma, kuvasz, owtcharka. Paimenkoiria mm. serra de aires, bergamasco, pon, pyreneittenpaimenkoira ja katalonianpaimenkoira. Välimeren pohjoispuolisilla vuoristoalueilla Pyreneiltä Karpaattien vuoristoon on aina ollut kahden tyyppisiä koiria: Toinen on suuri ja vahva, vallitsevalta väriltään valkoinen, joka vartioi karjaa öiseen aikaan susien hyökkäyksiltä. Toinen on keski- tai pienikokoinen, pitkäkarvainen, älykäs koira, jolla on vilkas luonne, ja jota paimenet käyttävät karjan ohjaamiseen, kuljetukseen ja pysäyttämiseen. Pyreneitten alueella tunnetaan virallisesti nykyisin kaksi suurta, karjaa vartioivaa koiraa: pyreneittenmastiffi ja pyreneittenkoira. Paimentavia koiria on kolme: Baskimaan Euskal Atrzain, Ranskan puolella Pyreneitä pyreneittenpaimenkoira ja Katalonian alueella oma rotumme, katalonianpaimenkoira. Karjaa vartioiva karjakoira (Pyreneitten alueella pyreneittenmastiffi ja pyreneittenkoira): Työkoiraksi kasvava karjakoira kasvaa kaukana ihmisistä, lampaiden / muun karjan keskellä. Siksi, ettei se pelästytä karjaa ja toiseksi, se leimautuu laumaan kiinteästi, karja ennen muita. Näin se suojeleelaumaa susilta, karhuilta ja muilta koirilta oman henkensä uhalla. Perinteisesti koirilla on ollut metallikauluri ja koiran väri on yleisesti valkoinen, ettei sitä sekoitettaisi pimeässä suteen. Samoin se suojelee paimentavaa koiraa ja ottaa ohjeita paimenelta. Karjakoiran tehtävä on pysyä lauman mukana yhtenä lampaista ja suojella niitä. Karjaa paimentava koira (Pyreneitten alueella katalonianpaimenkoira ja pyreneittenpaimenkoira): Paimenkoira tottelee ihmistä, johon sillä on voimakas side ja luottamus, koirassa on huomattava sekoitus nöyryyttä ja voimaa. Tumma manttelin väri erottaa koiran lampaista, lampaat kunnioittavat koiraa, joka saa ne hämmentymään. Värin tarkoitus on auttaa paimenta ohjaamaan karjaa hyvin erottuvan koiran avulla, helpottaen näin lauman siirtoa haluttua linjaa tai rajaa pitkin. Ihmisen pitkän ajan kuluessa tekemät valinnat ovat tehneet rodusta älykkään, hyvin eloisan ja helpon kouluttaa. Koirat ovat pitkäkarvaisia ja yleensä tummia. Vilarrasa, Amades, Violant ja Simorra, saivat paimenilta tietoa, että ”vaikka karjakoiran tai karjaa suojelevan koiran käyttö on hyvin vanhaa, se ei korvannut paimenta vaan vasta 1900-luvulla paimentava koira korvasi paimenen”, näin Vilarrasa toteaa kirjassaan ”Paimenen elämä” (1934) kertoessaan katalonianpaimenkoirasta, pitkäturkkiset koirat, joita paimenet käyttävät pysäyttämään lauman ja pitämään karjan koossa. Suurimmalta osin paimentavat koirat korvaavat paimenen, koska sudet ovat vähentyneet. Susien häviämisen myötä myös vartioivat karjakoirat, joita oli kaikilla karjatiloilla, tulivat tarpeettomiksi. Ominaisuuksien valinta: Katalonianpaimenkoiraa käytetään pysäyttämään karja ja estämään lampaita menemästä kylvetyille pelloille tai viinitarhoihin, joihin niiden ei haluta menevän. Tätä alkuperäinen katalaaninkielinen sana d’atura tarkoittaa, ja se on antanut nimen ainoalle katalonialaiselle koirarodulle. Tästä huolimatta koira kykenee myös muunlaiseen työhön; alkuperäinen koiran käyttö on ollut ”rajojen merkkaus” aina paimenen merkitsemän rajan sisä- tai ulkopuolella estämässä karjaa siirtymästä alueen sisäpuolelta pois tai menemästä kielletylle alueelle. Koira on vapauttanut ihmisen, paimenen, raskaasta työtaakasta. Ennen he tekivät kaiken itse, ja nuoret pojat juostessaan lauman takana tottelivat heitä, nyt työn tekee koira. Tänä päivänä yksi paimen hoitaa suurempia laumoja hankalammassa ympäristössä; täynnä erilaisia esteitä ja houkutuksia karjalaumalle. Tässä tilanteessa katalonianpaimenkoirasta tulee oleellinen työkalu paimenelle. Siksi paimenet ovat valinneet koiran, joka ilmentää voimaa ja pitää ääntä niin, että koira saa lauman tottelemaan niin metsässä, jyrkänteillä kuin suljetuilla alueilla. He ovat valinneet koiran, jolla on luonnollinen vaisto koota lampaat ja ohjata niitä. He ovat valinneet älykkään ja lempeän koiran, joka kykenee työskentelemään yhteistyössä ihmisen kanssa. Kuitenkin, vaikka tärkein valinnan peruste on ollut toiminnallinen koira, se että koira työskentelee ja tekee työn hyvin, niin Katalonian alueen paimenet ovat aina suosineet määrättyjä perinnöllisiä ominaisuuksia, jotka heidän käsityksensä mukaan ovat osoittaneet selvästi ominaisuuksia työhön. Pentua valittaessa on suosittu yleensä tummia värejä, kaksoiskannuksia rodun tunnuspiirteenä, hännätön yksilö… Tällä tavoin määrättyjä perinnöllisiä ominaisuuksia ja niiden yhdistelmiä, jotka työskentelevät hyvin (eliminoimalla ne, joilla ei ollut vaistoja) katalonialaiset paimenet saivat aikaan rodun, koiran, jolla on määrätyt ja ainutlaatuiset fyysiset ja psyykkiset ominaisuudet – katalonianpaimenkoiran. Lähde: http://www.gosdaturacatala.cat/cat/inici.htm http://www.gosdaturacatala.cat/cat/historia.htm http://www.gosdaturacatala.cat/cat/caracter.htm | ||
